perjantai 10. helmikuuta 2017

Löysin luokseni


Puolivuosisataa elämää eletty ja kasvun ihmeitä koettu! 

Keski-iässäkö? Talouselämässä julkaistussa brittitutkimuksessa todetaan:  Keski-iästä kertoivat myös esimerkiksi kankeus, muistin pätkiminen, valituksen lisääntyminen ja se, ettei enää pysy uusimman teknologian, nuorempien puheenaiheiden tai tuoreimpien listahittien perässä. Vanhenemisen merkkeinä pidettiin myös rauhallisen illan valitsemista railakkaamman sijaan, pakkomielteistä puutarhanhoitoa tai lintujen ruokintaa sekä risteilyn varaamista.

Tunnustan varauksella tuon listahitti-osion. Mutta pakkomielteinen puutarhanhoito on jo sanahirviö, ja täyttä puppua. Vaikka muistikin joskus jo pätkii, en koskaan unohda kesäkuun aamuina ensimmäisenä kiertää puutarhassa tarkistamassa yön aikana ilmestyneet kasvun ihmeet.

Nyt juhlistan tätä hetkeä kauniilla, koskettavalla runoilija Hanna Lindin minulle kirjoittamalla runolla, jossa tiivistyy se tärkein ajatus: löysin luokseni!

Nyt
kun vuodet ovat kiivenneet
toistensa päälle
kevyesti
kuin toinen toistaan seuranneet keväät

en enää itke
en niitä kyyneliä
jotka kadottivat kurjenpolvet
en niitä
jotka laittoivat sunnuntait
satamaan alas asti

ja miten voisinkaan
kun puutarhassani kasvaa
se eniten varjeltu
se jota pitää kastella
ilolla ja naurulla
niillä ihmeillä
joita se on minulle tuonut
sieltä jossa aurinko nukkuu vain noustakseen
ja jossa pimeys on pehmein sametti

ja nyt
kun vuodet ovat tanssineet itsensä kaiken tarkoitukseksi
minä itken
vain niitä kyyneliä
jotka avaavat teitä
raivaavat rannat näkyviin
silittävät muistot syliin otettaviksi
ja kääntävät perhosille kämmenselän

niin että kun katson taakseni
on vain polku, joka piti kulkea
että löysin luokseni
että istutin sen puun
jonka alla perillä
on perillä.


2 kommenttia:

Tiiu/Puutarhahetki kirjoitti...

Onnittelut! Todella kaunis tuo runo. Iloista alkavaa viikkoa!

Satu kirjoitti...

Onnea :)