maanantai 27. helmikuuta 2012

Liebster Blog-tunnustus

Sain Heidi-Maarialta Perennapuutarhurin blogista tällaisen ihanan tunnustuksen


Ideana tällä tunnustuksella on antaa tunnustus alle 200 lukijan  blogille, josta itse pitää ja toivoisi muidenkin sen löytävän. Kiitos Heidi-Maaria!

Itse haluan antaa tunnustuksen Marikkalle Pientä elämää etsimässä. Marikka miettii, kokeilee ja kirjoittaa, voiko hyvä elämä rakentua kulutusjuhlan ja kiireen sijaan itse tekemisestä, yksinkertaistamisesta ja iloisesta penninvenytyksestä? Miten paljon ruokaa omakotitalopihalla voi viljellä? Neljän lapsen maalla asuva äiti kokeilee.

Pellon pientareella kirjoittelee ja kuvaa upeasti IT-alan oravanpyörästä hypännyt, maalle muuuttanut nainen, jolle Elämä on seikkailu, ja jonka arvo ei ole vauhdissa tai ulkokuoressa.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Vihreä hoiva

Vihreä hoiva - Green Care tekee tuloaan erilaisina yritys- ja järjestötoimintoina. Maatiloilla ja maaseudulla sekä luonnossa järjestettyyn toimintaan ja menetelmiin koulutetaan koko ajan lisää sosiaali-ja terveydenhuollon henkilökuntaa. Hyvinvointia ja elämänlaatua edistämään järjestettyä toimintaa voidaan harjoittaa ilman koulutustakin. Vanhustenhoidon sekä lasten parissa työskentelevien tai vapaaehtoistyötätekevien apuna vihreä hoiva-aatetta voisi hyödyntää myös kaupunkiolosuhteissa jo hyvinkin pienellä kukkapenkillä/puutarhapalstalla, kuten tässä kerrotaan:

Disponentparken, Grängesberg
 I Sinnenas trädgård kan man sitta på olika bänkar och njuta av växterna.
Fotograf: Ingela Bendt
 Yvonne Westerberg on suunnitellut Tukholmaan Sinnenas trädgård -aistien puutarhan - vanhustentalon yhteyteen ja toteuttanut Hälsoträdgård – terapeuttisen puutarhan konseptin Tukholman Haga instituutin yhteyteen, jossa hän toimi johtajana ja hoitomenetelmien kehittäjänä.



Kiinnostuin lasten puutarhasta ja kestävän kehityksen luontosuhteen opettelemisesta neljävuotiaani kanssa viime kesänä omassa kotipuutarhassamme. Sain idean jakaa kasvun ja kehityksen iloa myös pojan päiväkodin muille lapsille ja nyt suunnitellaan, miten saamme siirrettävän kasvimaan toimimaan keväästä syksyyn sadonkorjuuseen saakka. Mitään pysyvää kasvimaata ei päiväkodin pihalle voi tehdä melko varman ilkivallan kohteeksi, mutta auton peräkärryllä kulkee jo huomattava määrä hoidettavia ja kasvavia taimia.



“Gardening keeps you connected into the
seasons and keeps you connected into life
itself. I think that’s really important if you
suffer from any kind of mood disorder to
have that kind of optimism, to know there
is always a future."
Using gardening
to change lives - Thrive



Puutarhanhoito voi auttaa saavuttamaan monia asioita - joskus se voi pelastaa koko elämän:

torstai 23. helmikuuta 2012

Perhospönttöjä


Viime kesän kuvasatoa Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta, jossa tutustuimme taiteelliseen perhospönttökylään. Pönttökylä on kansainvälisen taitelijaryhmän teos ja tehty luonnon- ja kierrätysmateriaaleista.

Kimalaissyöttölaatikot ovat keväisin tarpeen ja helppo rakentaa itsekin. Perhosten luontaisten elinympäristöjen väheneminen on monien perhoslajien häviämisen syy. Perhosia voi auttaa rakentamalla omaan puutarhaan pönttöjä talvehtimispaikoiksi ja ruokintabaareja, joissa kimalaiset ja mehiläisetkin käyvät mielellään.
Perhosbaarimestarin ABC löytyy täältä.





Ruissalon puutarhan taiteen inspiroimina perheemme miehet kokeilivat siipiään.

Helmiä auringosta


Tulppaanien aika!


Vihdoinkin tuoretta katseltavaa ja syötävää oman auringon alta. 


Tulevan kesän väreistä voi alkaa taas haaveilla... oopiumunikko ja kurkkuyrtti jatkavat onneksi loputonta leviämistään!

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Kotijuustoa ja taimimultaa


Tänään tehtiin juoksutinjuustoa maa- ja kotitalousnaisten kanssa lehmän maidosta. Aikoinaan monessa maakunnassa perinteenä oli tehdä sunnuntaiksi kotijuustoa/juustoleipää, johon tarvittiin juustonjuoksutinta. Sitä uutettiin vasikan vatsalaukusta ja juustoon käytettiin vastalypsettyä lämmintä maitoa. Nyt juustonjuoksutinta voi ostaa apteekista. Pitopöydässä juusto on ollut sekä emännän että isännän taidonnäyte: koristeelliset  juustokehät vaativat käden taitoja, kuten hyvän juuston valmistuskin.
Juuston teon sivutuotteena syntyy heraa, jota pohjoisessa käytettiin usein "herahöllereihin". Heraan lisättiin ruisjauhoja ja suolaa, joista vaivattiin taikina. Parin sentin paksuinen heraleipä paistettiin uunissa.

Jos ja kun saamme uuden nelijalkaisen perheenjäsenen, voimme herkutella seuraavalla yksinkertaisella reseptillä tehdyllä juustolla vaikka joka päivä:

3 l vuohenmaitoa
1 tl juoksutinta 
suolaa
 Maito lämmitetään kattilassa kädenlämpöiseksi ja lisätään juoksutin hyvin sekoittaen. Seos annetaan seistä kannella peitettynä 20 minuuttia lämpimässä paikassa.

Neste eli hera siivilöidään juustomassasta pois.

Juusto laitetaan muottiin eli kehään ja pinnalle voi ripotella karkeaa suolaa. Juustoa säilytetään jääkaapissa.





Juustokehät ovat yleensä suorakaiteen muotoisia. Lapissa käytetään myös pyöreitä kehiä.

Kohti kevättä mennään > taimimullan valmistus aloitettiin ajoissa, jotta se ehtii tekeytyä ennen kylvöjä.

Omaa taimimultaa syntyi tänään koulussamme Jukka Rajalan Luonnonmukaisen maatalouden oppien mukaan seuraavasti:
 Tehdään oma taimimultaseos kasvuturpeesta ja luonnonmukaiseen viljelyyn soveltuvista lannoitteista. Seokseen voidaan käyttää esim.
lannoittamatonta kasvuturvetta (C0) 1 m3
kananlantarakeita 25 l (15–30 l)
hienoa dolomiittikalkkia 6–10 kg
puun tuhkaa 3 kg
biotiittia 6–10 kg
Kalkki, tuhka ja biotiitti sekoitetaan turpeeseen huolella, minkä
jälkeen veteen liotettu kananlanta sekoitetaan siihen (vettä noin
150 l). Seos kompostoidaan vähintään 15 °C lämpötilassa noin 1–
2 kk, minkä jälkeen se on käyttövalmista. Varhaiskevään tarvetta
varten seos on syytä valmistaa jo edellisenä syksynä. Tällaisessa
taimimullassa ei ole rikkakasvien siemeniä tai taudinaiheuttajia.
Yllä olevan taimimullan väkevyys sopii runsasta lannoitusta
vaativille kasveille kuten kaaleille ja tomaatille. Niukemmalla
lannoituksella kasvaville kasveille käytetään noin viidennestä laimeampaa seosta


maanantai 13. helmikuuta 2012

Eläimellistä menoa

Puutarhablogia aloittaessani päämääränä oli aina ruoka - itse tehty hyvä kotiruoka. Sen tuottamiseen perustin isovanhemmiltani ja omilta vanhemmiltani saamieni oppien ja tietämyksen valossa hyötykasvimaan. Luin kaikki puutarha-alan julkaisut ja kirjat ymmärtämättä kuitenkaan olennaista: hoitamalla maata hyvin saat palkaksi elinvoimaisia puhtaita syötäviä kasveja. 
Elävän maan hoitamiseen ja huolenpitoon kuuluvat koko ympäröivä luonto ja siinä elävät eläimet sekä siitä elävät ihmiset. 
Tässä syy, miksi puutarha-ruokablogiini ilmestyy nyt näin usein eläimiä > viime viikkoina olen päässyt tutustumaan työharjoittelussani biodynaamisen maatilan eläinten elämään ja niiden merkitykseen monimuotoisessa ekologisessa viljelyssä. Ilman näitä eläimiä meillä ei olisi tuottavaa elävää maata eikä jokapäiväistä leipäämme.



 Biodynaamisessa viljelyssä korostetaan omavaraisen ja omaleimaisen tilakokonaisuuden merkitystä elintarvikkeiden tuotannon perusyksikkönä. Tilakokonaisuus muodostaa oman ekosysteeminsä, joka lisää maaseutuluonnon monimuotoisuutta. Kokonaisuuteen kuuluvat tilan maitten, viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi myös ihmiset ja koko tilaa ympäröivä luonto. Eläinten riittävä liikkumavapaus on yhtä tärkeä kokonaisuuden osa kuin vaikkapa tilalla järjestettävät vuodenaikajuhlat, jotka kohottavat irti arjesta ja antavat voimaa tarttua jokapäiväisiin askareisiin.


Tässä uusi rakkauteni - vuohi. 
Se on vanhin lypsettävä kotieläin, jonka lempeässä katseessa asuu ikiaikojen viisaus. 


Vappu on melkein lapinlehmä ja valpas nuori neito. 

perjantai 10. helmikuuta 2012

Alakuulla

Kävin eilen kuulemassa kansanperinteen tutkijan Anne Pöyhösen luentoa Kuun vaikutuksesta luontoon ja terveyteen. Puutarhan hoidossa olen jo vuosia seurannut kuun kiertoa, mutta heräsin jälleen miettimään sen vaikutusta kaikkeen päivittäisessä elämässämme.
Vanha kansa kyseli ”mitä tuuli tuo?”, ”mistäs nyt tuulee?”, ”millä tuulella olet?” ja tarkoitti niillä konkreettisesti tuulta eli henkeä, höyryä, löylyä, henkäystä, elämän voiman liikettä luonnossa ja meissä. Aurinko luo tämän elämänvoiman, aurinkotuuli tuo sen Maahan, ja Kuu ohjaa sen kulkua kiertämällä Maan ympärillä. Ilman Kuuta ei tutkijoidenkaan mukaan Maassa voisi olla elämää. 
Tulemalla tietoisiksi luonnon sykleistä ja niiden vaikutuksista opimme tarkkailemaan kaikkea uudella tavalla. Kun tiedämme mitä tarkkailla, luotamme myös havaintoihimme ja tuntemuksiimme. Intuitiomme vahvistuu ja tulemme tietoiseksi elämämme kulusta ja vaikutuksestamme maailmaan. Ehkä alamme jopa toteuttaa sydämemme kutsumusta, soittamaan omaa sinfoniaamme luonnon suuressa kokonaisuudessa - Auringon lapsina, Kuun ja tähtien alla. 

Mehiläiset nousevat kohti aurinkoa


Sananparsia Muhokselta - Kirjasto Virma:




Ilta- ja aamurusko sekä auringon ja kuun ympärillä näkyvät valoilmiöt eli sapet merkitsivät säiden muuttumista: 

Aamurusko tietää syksyn jatkua ja talaven jatkua kevväällä,
Syksyn rusko lämmintä, talaven jatkua kevväällä,
Iltarusko päivän pasko,
Iltarusko tietää pakkasta ja aamurusko lumituiskua,
Iltarusko pouvan nostaa, aamurusko paijan kastaa,
Lyhenevän päivän aikaan iltarusko ennustaa hallaa,
Satteeksi päivänsappi, pouvvaksi kuun kehä,
Auringon sapet ilmoista: uutta etteen, entistä rekkeen,Aurinko puhuu päälleen pakkasiksi (valosoihtu ylöspäin auringosta)



Tiedettiin myös, että ensimmäisestä uuden vuoden jälkeisestä Tapion kylvöstä (suvesta ja tuulesta) tai veden tippumisesta räystäältä on yhdeksän viikkoa suliin vesiin. Kuitenkin talvinen kuura ja lumen runsaus ennustivat hyvää:

Kun puut ovat talven paksussa kuurassa, ovat ne kesän rehevästi lehdessäja
Jos kattojen räystäät oli lumesta painavat, niin vilja oli hyvää ja painavaa.


Sanonta Jos on palijo kuusen käpyjä, tullee hyvä ruisvuosipitänee paikkansa, koska syksyn sää vaikuttaa sekä syysrukiin itämiseen että kuusen kukintaan.


Sateen ja poudan ennustaminen oli maataloustöiden kannalta tärkeää:

Jos savu piipusta painuu maahan, tullee saje,Jos ei oo kesällä ruohossa aamukastetta, tullee saje,
Musta pilivi se pelijättää vaan savenkarvanen sattaaja
Jos alakivi hikkoilee, tullee ukkosen Uima.
ja Kun kuu on kehässä, tulee pyry. Kuta suurempi kehä, sitä suurempi on pyry.


Vanha maanviljelysoppi oli yksinkertaista: uuden kuun aikana tehdään kylvöt ja vanhalla kuulla laitetaan pistokkaat. Kuun kasvaessa taimet nousevat nopeasti maasta ja kuun vähetessä istutetut juurtuvat maahan.
Etenkin biodynaamisessa viljelyssä noudatetaan  vuodenaikojen ja kuun vaiheiden mukaisia kylvö- ja istutusaikoja.

Tähän hetkeen kuun vähetessä perhe joutunee odottamaan ruisleipää, joka ei todistetusti nouse kunnolla ennen uutta kuuta.


maanantai 6. helmikuuta 2012

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Hyttysenkesyttäjä ja muita haaveammatteja


Mikähän musta äiti tulee isona? poikamme kyselyyn on niin vaikea vastata. Eppu Nuotion sanoin voisit tulla isona vaikka hyttysenkesyttäjäksi - tai puistovahdiksi:


"... Puistovahti vahtii etteivät puut karkaa ja yhtä kukkaa, erityisen arkaa se aina kastelee ja kuivat lehdet nyppii ja välillä vähän tanssahtelee ja nurmikoilla hyppii."

Tai voisit ruveta opettajaksi:

"Ihan ensiksi opettaisin kuinka korvia heilutetaan
ja miten voi tuosta vaan puhjeta laulamaan.
Opettaisin päiväunien ihanuutta ja kieltä outoa, ihan uutta.
Kirjastoon veisin oppilaani ainakin viideksi yöksi
ja kaikenlaisen laskennan tekisin kiinnostavaksi työksi.
Pyöräretkiä tehtäisiin ja kokeiltaisiin uimista,
opettaisin tietysti myös asioiden puimista.
Nauramista harjoiteltaisiin aina maanantaina
niin ei tylsyys koskaan enää meitä paina.
Haaveilulle jättäisin aika paljon tilaa ja
huolta siitä pitäisin, ettei kiire miettimistä pilaa.
Jos olisin joskus surkeana, ei nolottaisi itkeä,
tahtoisin opettaa olemaan aito sekä sitkeä."

- opettaja Olivia Lehto haaveilee oppilaiden kanssa puun oksalla istuessaan näin-
Eppu Nuotio

Onni on sanojen taika!

Omin varoin


Omavaraisuus on sana, joka on leijaillut pysyväksi taka-ajatukseksi nyt koulutukseni aikana. Selventääkseni mahdollisuuksiani vielä toteuttaa omavaraisuusasteeni, pohdin nyt, mitä olen tehnyt ja mitä vielä pitäisi tehdä, jotta olisin riippumaton ainakin kaupallisista elintarviketuotteista. 
Kaiken perustanahan on oma talo ja maata, jossa viljellä. Onneksemme on (ja lainaakin on) ja vieläpä oma kaivokin. Kahden hengen omavaraiseen viljelyyn on laskettu tarvittavan vähintään 4 aaria maata, ja meidän tapauksessamme siihen tarvitaan puolet vielä lisää, jotta kasvava juniorimmekin (4v) jatkaa kasvuaan.
Osaamista kasveista, eläimistä, ruoanlaitosta ja säilönnästä tarvitaan ja sitä on karttunut vuosien varrella kahdella ravintolatyöntekijällä ja puutarhaharrastajalla jo jonkin verran.

Tällä hetkellä perheemme saisi nykyisillä tiedoillani ja taidoillani kaikki vihannekset, juurekset, yrtit ja perunat omasta maastamme. Viljelyalaa pitäisi vain laajentaa, jotta näitä riittäisi läpi vuoden käyttöön. Myös maakellari pitäisi rakentaa. Rakennustyöt sujuisivat omavaraisesti siipalta.

Lihaa, jauhoja ja hiutaleita saan vaihdossa maatilayhteisöstämme ja puutarhamarjoja sekä kotoa että kitkentäpalkalla paikalliselta tuottajalta. Metsämarjoja ja sieniä yllinkyllin sekä lähiseudulta, että eksoottisimpia karpaloa ja mesimarjaa äidin luona vieraillessani pohjois-Savossa. Samalla reissulla perheemme miespuoliset kartuttavat kalatiskiämme.

Hunaja kuuluu jokapäiväiseen ruoanlaittoomme ja äidin opissa mehiläistarhauksen saloihin tutustuneena kykenen hoitamaan muutaman mehiläispesänkin. Tähän hankin lisäkoulutusta/kokemusta juuri alkaneella mehiläishoitokurssilla.

Maitoa, juustoa ja jugurttia hankimme vielä lähikaupasta, mutta toiveena on saada laumaamme muutama vuohi jekkuineen. Tähän hommaan tarvitsen käytännön harjoitusta ja opastusta etenkin lypsämiseen. Ja koska vuohet tarvitsevat rakennetun suojan, mahtuu sinne myös varmasti muutama kanakin...

Uskoisin näillä eväillä pärjäävämme ruhtinaallisesti yli puolet pienemmällä kauppalaskulla. Kaupasta edelleenkin olisi ostettava ainakin kahvi, sokeri (tämänkin voi korvata kokonaan hunajalla), voi, suola, ruokaöljy ja satunnaiset suklaa, pähkinät ja siemenet.




Mihinkään totaaliseen omavaraisuuteen tuskin kykenisin, jossa itse pystyisi tuottamaan kaiken sen, mitä kuluttaakin. Käsivoimin viljely, polttopuuhankinta ilman koneistusta ja käsityöt primitiivitekniikalla ovat mielenkiintoista luettavaa Lasse Nordlundin Elämämme perusteista.
Lähempänä omaa mahdollisuuttani ja tapaani toimia ovat Kaarina Davisin irroitus oravanpyörästä ja Marikka Bergmanin pientä elämää etsimässä.

Kulutustavaroitahan (käytettyjä) voi myös vaihtaa - ja ihan ilmaiseksi > ks.Netcycler. Myös palveluja, naapuriapua ja talkootyötä vaihdetaan ainakin isoimmissa kaupungeissamme: Vaihtopiiri.

Paljon tietoa ja taitoa on vielä kerättävä, jotta suunnitelma toteutuu kohdallamme käytännössä.

"Ihmisen rikkauden osoittaa se, mitä kaikkea vailla hän voi olla"
Henry Thoreau