lauantai 16. kesäkuuta 2012

Pinkkiä ja hunajaa


Kasvihuoneeni keinutuoli löytyi kirpputorilta!


Verenpisarat, ahkeraliisat ja tulilatvat kaikissa pinkin sävyissä.


Ruusuliisa eli kerrottukukkainen ahkeraliisa on kauneimpia kesäkukkia.


Annalan taimitorilta löytynyt pelargonin pistokas yllätti täydellisen ihanilla kukillaan.


Pelargonium graveolens - ruusun tuoksuinen vanha tuoksupelargoni. Parfyymeihinkin usein käytettyjä lehtiä voi kokeilla myös leivonnassa ja tehdä vaikkapa omaa ruususokeria.


Kasvihuoneen kypsyvää satoa odotellessa.


Tänään yritti ensimmäisen kerran mehiläispesämme "karata" eli mehiläisten parveiluaika on jälleen ajankohtaista ja ahertajamme yrittivät vallata naapurin vanhan männyn sankkana monikymmentuhatpäisenä pilvenä. Saimme ne kuitenkin vesiletkuilla suihkuttamalla takaisin pesään ja jouduin tekemään nopeasti uuden pesäjaokkeen, johon tarvitsin tyhjiä kehiä. Jouduin ja sain lingota kolme kehää hunajaa, joista ensimmäinen purkillinen vietiin säikähtäneille naapureillemme!


Vahvan ja voikukkamaisen keltaisen ensihunajan maku on jäljittelemätön. Mehiläiset ovat käyneet noin kahdessa miljoonassa eri kukassa ja lentäneet yli 88 000 kilometriä saadakseen aikaan tämän määrän hunajaa! 

Käykää katsomassa täältä esimerkiksi siitepölyn sisältämät ravintoaineet ja lisää mehiläisistä.


Pinaattikiinankaali taistelee kirppojen hyökkäyksessä.


Valkosipulin katekasvusto on tiheä ja hunajakukka valmis melkein kukkimaan. Valkosipulien kasvu ei ole häiriintynyt tästä elävästä katteesta vaan päinvastoin; kasvu on edelleen voimakasta ja kosteus on pysynyt hyvin kasvualustassa.

7 kommenttia:

Suvenkeiju kirjoitti...

Ihana kiikkutuoli, näyttää ihan sellaiselta tuolilta, jonka mukana tulee mummo, joka salaa kiikuttelee tuolilla kun ette ole katsomassa.

Noista kirpoista jo kirjoittelinkin omaan blogiini, niitä tuntuu olevan tänä kesänä riesaksi asti. Söivät tuoksupielukseni ja pelkään, että niille maistuu joku muukin pihani kasvustoista.

vaalean vihreää kirjoitti...

Mahtavasti talvivalkosipuli kasvaa. Ihan kuin meillä tuo kasvu olisi jäljessä.

Kaisa kirjoitti...

Oih, minäkin tuommoista keinutuolia himoitsen meidän patiolle.
Tuo hunajan teko itse on kyllä todella mielenkiintoista. Asuessani Unkarin maaseudulla, siellä oli todella paljon noita mehiläispesiä siellä sun täällä peltojen ja teiden varsilla. Ajatus itse keräämästä hunajasta on kiehtova :)
Nuo kirpat ovat vallanneet myös meidän pihan. Ostamani tulikellukan taimet kuolivat noiden hyökkäykseen. Retiisin lehdet ovat myös hyvin noille maistuneet, samoin mansikat. Retiisi ja mansikka ovat onneksi vielä hengissä. Toivottavasti pysyvätkin vielä elossa. Tuntuu, että noihin kirppoihin ei auta oikein mikään.

Leena K kirjoitti...

Suositteletko katekasvustoa valkosipulin alle muillekin? Olen kokeillut joskus ruohosilppua katteena, mutta lehtokotiloiden valtakunnassa se oli huono idea. Ne rakastavat maatuvaa ainesta ja katteen alla on hyvä oleilla. Elävä kasvusto voisi olla parempi idea.

Suvi kirjoitti...

Kiitos kommenteista:)
Kirppoihin ei juurikaan tunnu tänäkään kesänä auttavan muu kuin jatkuva alusta asti pidetty harso tai jatkuva sadetus... olen kokeillut kaikki keitteet: valkosipuli, pietaryrtti, nokkoskeite jne... mutta jos taimet ovat päässeet jo hyvään kasvuvauhtiin, eivät kirpat ihan lopullista tuhoa saa aikaiseksi!

Valkosipulille suosittelen ehdottomasti elävää katetta > pelkkä raiheinäkin auttaa hillitsemään rikkaruohoja ja pidättämään kosteutta. Itselläni kasvaa pellolla yksivuotista westervoldin raiheinää valkosipulikasvustoissa.
Myöskään pihatähtimöä ei kannata penkeistä kitkeä: ns. vesiheinä on myös erinomainen rikka-katekasvi!!

Vallaton mummeli kirjoitti...

Olipa mukava vinkki tuo elävä kate valkosipulille. Minulta taitaa löytyä hunajakukan siementäkin. Mahtaako se säilyä itämiskelpoisena vuosia? No kannattaa ainakin kokeilla.

Anonyymi kirjoitti...
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.