torstai 1. maaliskuuta 2012

Mehiläiskurssilla


Mehiläistarhaajan tyttärenä tiedän jo jonkin verran hunajan tuottajien hoidosta ja luonnonmukaisesta käyttäytymisestä. Olen nyt kuitenkin aloittanut mehiläishoitokurssin, jolta juuri palattuani pursuan ideoita tulevaksi kesäksi.
Lajinmukainen eläintennhoito yhdistettynä eiliseen permakulttuuriluentoon antoi taas enemmän ymmärrystä monimuotoisen hyötyviljely-ympäristön merkityksestä. 
Oma tapa harjoittaa sekaviljelyä jo ihan kotikasvimaallakin ei ole tuulesta temmattua. Ja kun mukana pörrää parhaat mahdolliset pölyttäjät on tuotto varmasti monokuultturia suurempi. Puhumattakaan kestävästä kehityksestä.

Syötävän metsäpuutarhan kestävästä ja tuottavasta tavasta kasvattaa terveellistä ruokaa löytyy tietoa lisää  täältä

Kun lähtee perustamaan villiintyneeseen tai hoitamattomaan puutarhaan hyötyviljelmää on syytä jättää näille luonnon ahkerille pölyttäjille ainakin PAJUT! Mielellään myös villinä rehottavat vadelmat ja maitohorsmapientareet... Paju on kevään ensimmäinen kukkija ja näin elintärkeä mehiläisille ja kimalaisille. Lajihunajista pajuhunajaa tuotetaan paljon jo Virossa. Peltojen ja vesistöjen välissä paju toimii hyvin myös ravinteiden suodattimena.
Raita on pajuista paras ravintokasvi mehiläisille ja muille hyönteisille. Pajujen merkityksestä pihapiirissä voit lukea lisää tästä.


Äitini metsähunaja maistuu puolukalle, mustikalle, kanervalle, vadelmalle ja maitohorsmalle. Paras mahdollinen luonnontuote.

Uutta tietoa sain ulkomailla tuotetusta hunajasta, joka näyttää olevan aina kauniin juoksevaa kaupan hyllyllä. Se on kuitenkin lämpökäsitelty, jotta juoksevuus säilyisi. Suomalaista hunajaa ei lämpökäsitellä, joten siinä on kaikki hunajan hyvät ominaisuudet.

Hunajan vaikutus terveyteen on varmasti tiedossa ja totesin jälleen yhden flunssa-kauden jälkeen hunajan auttavan etenkin lapsella paremmin yskään kuin yskänlääkkeet. Neljävuotiaamme sai resepti-yskänlääkkeen, jonka vaikutuksesta ei nukkunut ja käyttäytyi kuin humalainen. Lääkettä emme enää käytä! Mutta lusikallinen hunajaa (tattarihunajaa) ennen nukkumaan menoa helpotti etenkin ärsytysyskää. 

Mehiläisten ja kimalaisten katoaminen ympäristöstämme ei olekaan ihan mikään pikku juttu. Suurin osa ruoastamme on riippuvainen näiden työläisten toiminnasta.




metsäpuutarhuri Martin Crawford

3 kommenttia:

Elsbet kirjoitti...

Kuuluuko mehiläiskurssi teillä puutarhurikoulutukseen? Tuo olisi kyllä mielenkiintoinen taito osata.

Suvi kirjoitti...

Hei Elsbet, mehiläiskurssia ei voi vielä ainakaan suorittaa koulutuksemme aikana, mutta käyn kansanopiston järjestämällä kurssilla. Mehiläishoitajien liiton sivuilta löytyy myös kursseja ympäri Suomea!

Paula kirjoitti...

Löysin sattumalta tämän kiinnostavan blogisi ja jäin lukemaan tekstejä pidemmäksi ajaksi.

Olen haaveillut mehiläistarhauksesta jo useamman vuoden, mutta aloittaminen tuntuu hankalalta. Osaatko sanoa, voisiko mehiläistarhauksessa olla järkeä kaupunkialueella? Minulla on pihalla kasvimaa, hedelmäpuita ja -pensaita ja yritän perustaa myös pienen niityn. Pihaa ympäröi metsikkö, jossa kasvaa mm. paljon raitaa ja tuomia. Minulla ei luultavasti ole mahdollisuutta osallistua tarhauskurssille, mutta ehkä peruasiat pystyisi opiskelemaan itse kirjoista. En kyllä ylipäänsä tiedä, tulisiko esim. yhden pesän hankkiminen älyttömän kalliiksi suhteessa saatavaan hunajamäärään.