keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Omin varoin


Omavaraisuus on sana, joka on leijaillut pysyväksi taka-ajatukseksi nyt koulutukseni aikana. Selventääkseni mahdollisuuksiani vielä toteuttaa omavaraisuusasteeni, pohdin nyt, mitä olen tehnyt ja mitä vielä pitäisi tehdä, jotta olisin riippumaton ainakin kaupallisista elintarviketuotteista. 
Kaiken perustanahan on oma talo ja maata, jossa viljellä. Onneksemme on (ja lainaakin on) ja vieläpä oma kaivokin. Kahden hengen omavaraiseen viljelyyn on laskettu tarvittavan vähintään 4 aaria maata, ja meidän tapauksessamme siihen tarvitaan puolet vielä lisää, jotta kasvava juniorimmekin (4v) jatkaa kasvuaan.
Osaamista kasveista, eläimistä, ruoanlaitosta ja säilönnästä tarvitaan ja sitä on karttunut vuosien varrella kahdella ravintolatyöntekijällä ja puutarhaharrastajalla jo jonkin verran.

Tällä hetkellä perheemme saisi nykyisillä tiedoillani ja taidoillani kaikki vihannekset, juurekset, yrtit ja perunat omasta maastamme. Viljelyalaa pitäisi vain laajentaa, jotta näitä riittäisi läpi vuoden käyttöön. Myös maakellari pitäisi rakentaa. Rakennustyöt sujuisivat omavaraisesti siipalta.

Lihaa, jauhoja ja hiutaleita saan vaihdossa maatilayhteisöstämme ja puutarhamarjoja sekä kotoa että kitkentäpalkalla paikalliselta tuottajalta. Metsämarjoja ja sieniä yllinkyllin sekä lähiseudulta, että eksoottisimpia karpaloa ja mesimarjaa äidin luona vieraillessani pohjois-Savossa. Samalla reissulla perheemme miespuoliset kartuttavat kalatiskiämme.

Hunaja kuuluu jokapäiväiseen ruoanlaittoomme ja äidin opissa mehiläistarhauksen saloihin tutustuneena kykenen hoitamaan muutaman mehiläispesänkin. Tähän hankin lisäkoulutusta/kokemusta juuri alkaneella mehiläishoitokurssilla.

Maitoa, juustoa ja jugurttia hankimme vielä lähikaupasta, mutta toiveena on saada laumaamme muutama vuohi jekkuineen. Tähän hommaan tarvitsen käytännön harjoitusta ja opastusta etenkin lypsämiseen. Ja koska vuohet tarvitsevat rakennetun suojan, mahtuu sinne myös varmasti muutama kanakin...

Uskoisin näillä eväillä pärjäävämme ruhtinaallisesti yli puolet pienemmällä kauppalaskulla. Kaupasta edelleenkin olisi ostettava ainakin kahvi, sokeri (tämänkin voi korvata kokonaan hunajalla), voi, suola, ruokaöljy ja satunnaiset suklaa, pähkinät ja siemenet.




Mihinkään totaaliseen omavaraisuuteen tuskin kykenisin, jossa itse pystyisi tuottamaan kaiken sen, mitä kuluttaakin. Käsivoimin viljely, polttopuuhankinta ilman koneistusta ja käsityöt primitiivitekniikalla ovat mielenkiintoista luettavaa Lasse Nordlundin Elämämme perusteista.
Lähempänä omaa mahdollisuuttani ja tapaani toimia ovat Kaarina Davisin irroitus oravanpyörästä ja Marikka Bergmanin pientä elämää etsimässä.

Kulutustavaroitahan (käytettyjä) voi myös vaihtaa - ja ihan ilmaiseksi > ks.Netcycler. Myös palveluja, naapuriapua ja talkootyötä vaihdetaan ainakin isoimmissa kaupungeissamme: Vaihtopiiri.

Paljon tietoa ja taitoa on vielä kerättävä, jotta suunnitelma toteutuu kohdallamme käytännössä.

"Ihmisen rikkauden osoittaa se, mitä kaikkea vailla hän voi olla"
Henry Thoreau





1 kommentti:

marjamatilda kirjoitti...

Hauskaa ja ihailtavaa on lukea nuoren ihmisen haaveista ja suunnitelmista kun itse olen omavaraistalouden kasvatteja.
Menestystä suunnitelmillesi!