maanantai 13. helmikuuta 2012

Eläimellistä menoa

Puutarhablogia aloittaessani päämääränä oli aina ruoka - itse tehty hyvä kotiruoka. Sen tuottamiseen perustin isovanhemmiltani ja omilta vanhemmiltani saamieni oppien ja tietämyksen valossa hyötykasvimaan. Luin kaikki puutarha-alan julkaisut ja kirjat ymmärtämättä kuitenkaan olennaista: hoitamalla maata hyvin saat palkaksi elinvoimaisia puhtaita syötäviä kasveja. 
Elävän maan hoitamiseen ja huolenpitoon kuuluvat koko ympäröivä luonto ja siinä elävät eläimet sekä siitä elävät ihmiset. 
Tässä syy, miksi puutarha-ruokablogiini ilmestyy nyt näin usein eläimiä > viime viikkoina olen päässyt tutustumaan työharjoittelussani biodynaamisen maatilan eläinten elämään ja niiden merkitykseen monimuotoisessa ekologisessa viljelyssä. Ilman näitä eläimiä meillä ei olisi tuottavaa elävää maata eikä jokapäiväistä leipäämme.



 Biodynaamisessa viljelyssä korostetaan omavaraisen ja omaleimaisen tilakokonaisuuden merkitystä elintarvikkeiden tuotannon perusyksikkönä. Tilakokonaisuus muodostaa oman ekosysteeminsä, joka lisää maaseutuluonnon monimuotoisuutta. Kokonaisuuteen kuuluvat tilan maitten, viljelykasvien ja kotieläinten lisäksi myös ihmiset ja koko tilaa ympäröivä luonto. Eläinten riittävä liikkumavapaus on yhtä tärkeä kokonaisuuden osa kuin vaikkapa tilalla järjestettävät vuodenaikajuhlat, jotka kohottavat irti arjesta ja antavat voimaa tarttua jokapäiväisiin askareisiin.


Tässä uusi rakkauteni - vuohi. 
Se on vanhin lypsettävä kotieläin, jonka lempeässä katseessa asuu ikiaikojen viisaus. 


Vappu on melkein lapinlehmä ja valpas nuori neito. 

Ei kommentteja: