perjantai 10. helmikuuta 2012

Alakuulla

Kävin eilen kuulemassa kansanperinteen tutkijan Anne Pöyhösen luentoa Kuun vaikutuksesta luontoon ja terveyteen. Puutarhan hoidossa olen jo vuosia seurannut kuun kiertoa, mutta heräsin jälleen miettimään sen vaikutusta kaikkeen päivittäisessä elämässämme.
Vanha kansa kyseli ”mitä tuuli tuo?”, ”mistäs nyt tuulee?”, ”millä tuulella olet?” ja tarkoitti niillä konkreettisesti tuulta eli henkeä, höyryä, löylyä, henkäystä, elämän voiman liikettä luonnossa ja meissä. Aurinko luo tämän elämänvoiman, aurinkotuuli tuo sen Maahan, ja Kuu ohjaa sen kulkua kiertämällä Maan ympärillä. Ilman Kuuta ei tutkijoidenkaan mukaan Maassa voisi olla elämää. 
Tulemalla tietoisiksi luonnon sykleistä ja niiden vaikutuksista opimme tarkkailemaan kaikkea uudella tavalla. Kun tiedämme mitä tarkkailla, luotamme myös havaintoihimme ja tuntemuksiimme. Intuitiomme vahvistuu ja tulemme tietoiseksi elämämme kulusta ja vaikutuksestamme maailmaan. Ehkä alamme jopa toteuttaa sydämemme kutsumusta, soittamaan omaa sinfoniaamme luonnon suuressa kokonaisuudessa - Auringon lapsina, Kuun ja tähtien alla. 

Mehiläiset nousevat kohti aurinkoa


Sananparsia Muhokselta - Kirjasto Virma:




Ilta- ja aamurusko sekä auringon ja kuun ympärillä näkyvät valoilmiöt eli sapet merkitsivät säiden muuttumista: 

Aamurusko tietää syksyn jatkua ja talaven jatkua kevväällä,
Syksyn rusko lämmintä, talaven jatkua kevväällä,
Iltarusko päivän pasko,
Iltarusko tietää pakkasta ja aamurusko lumituiskua,
Iltarusko pouvan nostaa, aamurusko paijan kastaa,
Lyhenevän päivän aikaan iltarusko ennustaa hallaa,
Satteeksi päivänsappi, pouvvaksi kuun kehä,
Auringon sapet ilmoista: uutta etteen, entistä rekkeen,Aurinko puhuu päälleen pakkasiksi (valosoihtu ylöspäin auringosta)



Tiedettiin myös, että ensimmäisestä uuden vuoden jälkeisestä Tapion kylvöstä (suvesta ja tuulesta) tai veden tippumisesta räystäältä on yhdeksän viikkoa suliin vesiin. Kuitenkin talvinen kuura ja lumen runsaus ennustivat hyvää:

Kun puut ovat talven paksussa kuurassa, ovat ne kesän rehevästi lehdessäja
Jos kattojen räystäät oli lumesta painavat, niin vilja oli hyvää ja painavaa.


Sanonta Jos on palijo kuusen käpyjä, tullee hyvä ruisvuosipitänee paikkansa, koska syksyn sää vaikuttaa sekä syysrukiin itämiseen että kuusen kukintaan.


Sateen ja poudan ennustaminen oli maataloustöiden kannalta tärkeää:

Jos savu piipusta painuu maahan, tullee saje,Jos ei oo kesällä ruohossa aamukastetta, tullee saje,
Musta pilivi se pelijättää vaan savenkarvanen sattaaja
Jos alakivi hikkoilee, tullee ukkosen Uima.
ja Kun kuu on kehässä, tulee pyry. Kuta suurempi kehä, sitä suurempi on pyry.


Vanha maanviljelysoppi oli yksinkertaista: uuden kuun aikana tehdään kylvöt ja vanhalla kuulla laitetaan pistokkaat. Kuun kasvaessa taimet nousevat nopeasti maasta ja kuun vähetessä istutetut juurtuvat maahan.
Etenkin biodynaamisessa viljelyssä noudatetaan  vuodenaikojen ja kuun vaiheiden mukaisia kylvö- ja istutusaikoja.

Tähän hetkeen kuun vähetessä perhe joutunee odottamaan ruisleipää, joka ei todistetusti nouse kunnolla ennen uutta kuuta.


1 kommentti:

Multasormi kirjoitti...

Kiva postaus :). Tykkään itsekin seurailla kuunkiertoa. Olen vahingossa kerran leiponut hapanleipää perinteisesti kuunkierron viimisillä päivillä ja ihmettelin, miksi olivat kovia ku kivet. Syyn oivalsin myöhemmin. Kuvasin leivät silloin, niin kuvauspäivämäärä kertoi sen :).