keskiviikko 29. syyskuuta 2010

Lukemista ja maan muokkausta

 Tällä viikolla on kotona opiskeltu ahkerasti, kerrattu rikkakasveja tulevaan tenttiin ja käyty nostamassa pottuakin työharjoittelupaikassa.
Merkittävin tapahtuma oli tietysti oman maa-analyysin tuloksen saapuminen postista! Pehtoori soitti perunapellolle heti postinkantajan lähdettyä ja tulkitsi pikaisesti arvoja... Olin malttamattomana tietysti käynyt jo palstalla levittämässä naapuriviljelijältä saamani luujauhon - vaikken tiennyt analyysin tuloksista vielä mitään, mutta kerrankin osui hosujan kohdalle oikea aavistus ja fosforipitoisuudet olivat kuin olivatkin välttävät ja vaativat siis juuri tämän toimenpiteen! Maanparannus-suosituksin suuntasimme ensin eilen lantalaan ja viskoimme illalla muhevaa palanutta turvelantaa palstalle. Tänään naapurin koneilla, hiekalla ja avustuksella maa sai tarvitsemansa karkeamman kivennäisaineksen. Valkosipulit Hammar, Therador ja Alexandra odottavat vielä sopivaa maan lämpötilaa > 

Viljavuusluokkaleimat
Huono 1 Välttävä 3 Hyvä 5 Arvel. korkea 7
Huononlainen 2 Tyydyttävä 4 Korkea 6

Näytteen numero 1
Nimi 1
Pintamaan maalaji a) He
Multavuus a) m
Johtoluku 10xmS
/cm
0,8
Happamuus pH 6/ 6,7
Kalsium (Ca) a) mg/l 5/ 2000
Fosfori (P) a) mg/l 3/ 10
Kalium (K) a) mg/l 4/ 160
Magnesium (Mg) a) mg/l 4/ 160
Rikki (S) a) mg/l 3/ 8,0
Nitraattityppi (NO3-N) mg/l < 10

TULKINTA

Maalaji He = Hiue
Multavuus m = Multava
Johtoluku Maan liukoisten suolojen pitoisuus on tavanomainen. Ei aiheuta toimenpiteitä.
Happamuus (pH) Maan pH-tila on korkea. Maahan ei ole suositeltavaa lisätä kalkkia tai tuhkaa lähivuosina.
Kalsium Maan kalsiumpitoisuus on hyvä. Ei aiheuta toimenpiteitä.
Fosfori Maan fosforipitoisuus on välttävä. Suosittelemme käyttämään lannoitukseen fosforipitoisia
lannoitteita.
Kalium Maan kaliumpitoisuus on tyydyttävä. Suosittelemme käyttämään lannoitukseen kaliumpitoisia
lannoitteita.
Magnesium Maan magnesiumpitoisuus on tyydyttävä. Magnesiumlisäystä maahan saadaan dolomiittikalkista, kun maan pH-tilaa on tarvetta nostaa.



 Isomman traktorin perään asennettiin jyrsin muokkausta varten.

 Opiskelija sai puksutella pienemmällä massikalla hiekkakuorman kera palstalleen.

 Palstalla hiekka levitettiin turvelannan päälle.



Jyrsimellä lisätty maanparannuskerros muokattiin n. 20 centin syvyydeltä.


Maa tuntui kädessä muokkauksen jälkeen heti eloperäisemmältä ja ilmavalta. Alkuperäinen maalaji oli opiskelijalle yllätys; arvelin sitä savimaaksi, mutta Hiue on kaukana siitä. Hiue on seosmaalaji, joka raekoostumukseltaan on hiedan ja hiesun välissä (kertoo oppikirjamme Satoa maasta - avomaatuotannon perusteet). 

Tässä Viljavuuspalvelun ohjeita ja suosituksia talvivalkosipulille palstalleni:
Maanparannus
Kasvualustan rakenteen korjaamiseksi
Maanparannusaine Määrä Yksikkö
Hiekka (raekoko 0,2-2,0 mm) 2,00 m3/100 m2
Maanparannusturve 4,00 m3/100 m2
Suosittelemme turvelisäystä maan multavuuden nostamiseksi. Eloperäisen aineksen lisääminen parantaa maan veden- ja ravinteiden pidätyskykyä. Maan korkean pH:n takia turpeen tulee olla kalkitsematonta. Turvelisäyksen voi jakaa useamman vuoden ajalle.
Suosittelemme karkeamman kivennäismaan lisäämistä maan rakenteen parantamista varten.

Kalkitus
Maan pH-tilan parantamiseksi
Kalkitustarvetta ei ole.

Lannoitteet
Maan ravinnetilan parantamiseksi
Valkosipuli viihtyy aurinkoisella ja lämpimällä kasvupaikalla, 
syvämultaisessa hyvin muokatussa maassa.
Lannoitusta se vaatii paljon; erityisesti typpeä, fosforia ja kalia. Sopiva pH on 6,5 - 7,0. Puuntuhkasta valkosipuli pitää erityisesti, ja se on hyvä levittää kasvupaikalle jo edellisenä syksynä esim. 25 kg aarille.
Talvivalkosipulille sopii hyvin syysistutus, sillä se viihtyy talven maassa. Kynnet irrotellaan ja istutetaan maahan vedettyihin 15 - 20 cm:n syvyisiin vakoihin syyskuun lopulla ennen maan jäätymistä. Vaon pohjalle ja täytteeksi on hyvä levittää kypsää kompostia. Istutustiheys on vähän harvempi kuin tavallisella valkosipulilla eli 15 - 20 cm.

Lannoitus kasvukauden aikana:
Laimennettu lantavesi tai nokkosvesi sekä tuore ruohosilppu ovat hyviä lannoitteita valkosipuleille. Ruohosilppu katteena pidättää myös kosteutta paremmin maassa. Kuivakausina valkosipuleja tulisi kastella. Lannoitusta ei pidä antaa heinäkuun puolenvälin jälkeen.
Käytettävän lannan tulee olla palanutta/kompostoitua. Lannan/kompostien ravinnepitoisuudet vaihtelevat huomattavasti.
Luujauho: suositeltavat levitysmäärät löytyvät tuotteen käyttöohjeista.

Istutussyvyys-suositus on huomattavasti tässä syvemmällä, kuin olen itse istuttanut. Myös vanhan valkosipulikasvattaja-gurun ohjeistuksissa syvyys saisi olla n. 8-10 cm. Jatkan tällä kokemuksella ja opilla näin... ja odotan nyt maltilla istutusta ensi viikkoon, jolloin olisivat maan alla kasvavien kasvien suotuisat kuunrytmit tiistaina ja keskiviikkona, jolloin vallitsevat ns. juuripäivät neitsytmerkissä (Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa) .



lauantai 25. syyskuuta 2010

Syyskuun

 Kurkkuyrtin valkoinen yllättää syyskuun aamussa.


Traktorikynnön SM-kilpailut koulumme pelloilla virittävät pikkuisännän pärryyttämään...

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Tuloksia odotellessa valkosipuli-kaalikeittoa

Pehtoorin savottaa pariksi päiväksi takapihalla. Onneksi kaadetut puut ovat kaikki lehtipuita - koivuja - ja näin oksien ja risujen poltosta syntynyt tuhka käyttökelpoista luonnonmukaisessa maan lannoituksessa. Odottelen siis vielä uuden palstani maa-analyysin tuloksia viljavuuspalvelusta ja kartoitan kaikkia mahdollisia maanparannuskeinoja. 
Koska maan tulee olla vahvasti lannoitettu juuri ennen valkosipulin kylvöä, etenkin kalium-, rikki- ja kalsiumrikasta - pidän puuntuhkaa ja luujauhoa oppimani mukaan hyvinä vaihtoehtoina. Valkosipulikasvattajien mukaan myös maan ph ei saisi laskea alle 7, joten kalkitus on hyvin tärkeää. Erinomaisena kalkitusaineena ja hivenlannoitteena juuri lehtipuun tuhka toimii tässä. Palstani omistajan ollessa ns. siirtymävaiheessa tavanomaisesta viljelystä luomuun kaksi vuotta viljellyllä apilapitoisella nurmella pitäisi siis olla maata parantava vaikutus, joten on mielenkiintoista verrata nyt analyysin tuloksia aikaisempiin tuloksiin.

Opiskelujen ohessa keittiössämme käytetään nyt tarkkaan kaikki oma lähiruoka ja leipää leivotaan kotona. Vuokahunaja-hiivaleivän päälle poika taiteili pimeässä kellarissa kypsyneet tomaatit ja yrttipenkistä leikattiin vielä pari rosmariinin oksaa kyytipojaksi. Valkosipuli-kaalikeitto hautui timjamioksineen pari tuntia ja oli juuri sopivan tuhtia ruokaa sateiseen syyskuun iltaan! Keiton ohje tarttui FST:n perjantaipuutarhaohjelmasta (manteliperunan Amandinen korvasin ihan Timolla):

4 hela färska vitlökar
1 litet huvud (ca300g) spetskål
4 st potatisar (amandine)
1 kvist timjan
1 dl grädde
2 msk smör
1 liter kycklingbuljong (jos haluaa paksumpaa soppaa > 7dl riittää...)
Gör så här:
Skala vitlöken och fräs den i 2 matskedar smör på mycket låg värme tills den är gyllene i färgen och helt mjuk. Detta tar tid ?mins 10 minuter. Skala och skär ner potatisen i mindre bitar och tillsätt den samt den nedskurna spetskålen. Fräs runt i ett par minuter och tillsätt sedan grädde och kycklingbuljong. Lägg i timjankvisten och låt koka tills samtliga ingredienser är helt mjuka. Ta upp timjankvisten och mixa sedan soppan helt slät i en mixer. Servera med tomatbruschetta.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Mistä tunnet sä porkkanan?

Itse olen kastellut, kerännyt ja äiteen kanssa sitten pilkkonut retiisit, salaatit, sipulit ja timjamit viime kesän herkku munakkaaseen!

Paikallislehti kirjoitti tänään taas jälleen kerran hälyttävän huolestuttavasta aiheesta: lasten ja nuorten vähäisestä ellei olemattomasta ruoka-ainetietoudesta ja katoavasta kotiruokakulttuuristamme!
Kaksi ja puolivuotias isännän alkumme aiheutti hämmennystä päiväkodin pyhäkouluhetkessä tunnistaessaan kaikki yleisimmät kasvikset ja juurekset kiitettäessä kesän sadosta - mukaanlukien tietysti kesäkurpitsan ja porkkanan, jotka erittäin satoisina loppukesästä katosivat joskus multineen päivineen pieneen suuhun < no, tähän tietty vaikuttaa kotikenttäetu pojalla - onhan takapihamme täynnä itsekasvatettua tuoretta syötävää!
Kotona itse tehty ruoka ja etenkin perheen yhdessä kokkailu vaikuttavat varmasti siihen miten lapsi tai nuori syö - tai tietää yleensä, mitä syö. Ei voi tietää, jos tomaattia on ainoastaan pakastepizzan pohjalla tai perunaa chipsien muodossa.
Kouluissa ja päiväkodeissa on jo pitkään tiedetty varautua maanantain ruokailuihin suuremmalla määrällä ruokaa. Viikonlopun jälkeen jälkikasvumme on nälkäistä sakkia. Kotona ei välttämättä ole ollut tarjolla tai tehty lämpimiä aterioita - saatika ruokailtu yhdessä. 
Ehdotinkin päiväkodissa lapsille omaa pientä kasvimaata, jota kuulema olikin jossain vaiheessa kokeiltu ja joka oli ilkivallalla tuhottu alkutekijöihinsä! Ei ehkä sitten sellaista kannata ihan kaupungin kulmille tai lähiöihin perustaa, mutta pääkaupunkiseudun ulkopuolella on paljon pien-ja keskisuuria vihannestuotantotiloja, joiden peltojen reunoille saisi varmasti muutaman penkin porkkanaa, pottua ja sipulia. Lapset voisivat itse kasvattaa ja hoitaa sekä nostaa satoa ja ehkäpä vielä jonkun kerkenevän tahon järjestämänä valmistaakin itsekasvatetusta juurikkaasta oikeaa ruokaa! Jätetään Ajatus hautumaan ja nyt etsimään siihen sopivia yrttejä... 

tiistai 14. syyskuuta 2010

Lähiruokaa tarjolla luonnonmukaisesti

Sadepäivät ovat hyödyllisiä työpäiviä puutarhurin hommissa: ehtii puhdistaa ja varastoida satoa ja samalla miettiä ja suunnitella tulevaa - kestävää kehitystä!
Keskustelimme tänään lähiruoasta, joka on saanut suojelijakseen presidenttimmekin. Tarjotaanhan linnan juhlissakin lähiruokaa ja omaa satoa Kultarannasta käytetään presidentin ruokahuollossa.

Lähiruoan terveellisyys on varmasti paras kriteeri ostopäätökseen: se on tuoretta, lisääaineetonta ja laadukkaampaa, koska kuljetus-ja säilytysajat ovat lyhyitä. Lähiruokaa tuottamalla ja ostamalla säilytetään myös paikallista perinteistä ruokakulttuuria.
Lähiruoka on ympäristövaikuttaja:  fossiilisten polttoaineiden käyttö vähentyy, koska kuljetusmatkat lyhenevät ja pakkausmateriaaleja tarvitaan vähemmän. Seudun omia elintarvikkeita käyttämällä voi haitallisia päästöjä ilmakehään vähentää jopa 80 %.
Taloudellisesti lähiruoka suosii tuottajaa ja  kannattavuus omalla alueella paranee sekä työllisyys pysyy tai paranee ja rahavirrat pysyvät alueella ja muuttoliike pienenee.

Kaupan vihannesosastojen jossakin kulmalla on oma luomuhyllynsä, jossa harmillisen monen tuotteen alkuperämaa on kuitenkin joku muu kuin Suomi? Miksipä ei voisi samantien nimetä hyllyrivistöä nimikkeellä Lähiruokaa (joka myös usein on luonnonmukaisesti tuotettua) ja näin paikalliset tuottajat ja viljelijät toimittaisivat tuotteitaan omiin lähikauppoihinsa pääkaupunkiseudun sijaan, jossa satunnaisesti ravintolat hamstraavat tähtikokkiensa loihtimiin annoksiin myös kotimaisia luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita.

 Tasavallan presidentti Tarja Halonen otti vastaan pari viikkoa sitten lähiruokaviestin vetoomuksen jossa lasten, nuorten ja vanhusten ruokapalveluissa noudatettaisiin kestäviä valintoja valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Myös julkisten ruokapalvelujen aterioiden valmistuksessa tulisi lisätä tuoreita ja sesonginmukaisia luomuraaka-aineita.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sre on tavoitteenaan nostaa suomalaisen ruoan arvostusta valjastunut monta hyvää ideaa hankehauillaan:
 Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on ideoinut hankkeen Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, jossa itse tekemällä ja kädet taikinassa lapset oppivat parhaiten, mistä leipä tulee ja miten se syntyy. Päiväkodeissa ja kouluissa järjestettävissä leivontatapahtumissa lapset leipovat itse sämpylöitä ja oppivat samalla viljaketjusta.  
Tai Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit, jossa hanke on jo vienyt oppilaat marjametsiin ja nostanut esiin marjat osana suomalaista ruokakulttuuria. Syksyllä 2009 järjestettiin valtakunnallinen koulumarjaviikko. Se rahoitettiin maa- ja metsätalousministeriön menekinedistämisvaroin, ja tämän hankkeen avulla tuetaan marjatietoisuuden leviämistä myös päättäjien ja vanhempien keskuuteen.
Ei montaa vuosikymmentä tarvitse mennä taaksepäin, kun kouluilla oli omat puutarhansa ja palstansa, joissa oppilaat viljelivät itse raaka-aineita kouluruokaan. Isäni muistaa kesälomallakin kitkeneensä koulun kasvimaata...
Ja majoitusravitsemis-alalta tuttujen alkoholi-hygieniapassien rinnalla Ympäristöpassihanke on varmasti käyttökelpoinen tapa varmistaa julkisen sektorin elintarvikehankinnoistavastaavien tieto-taitoa tarjota julkisissa keittiöissä entistä useammin luonnonmukaisesti tuotettua, sesonginmukaista tai kasvisruokaa. Tavoite on Valtioneuvoston 8.4.2009 Kestävien valintojen edistämisen periaatepäätöksestä.


Lähiruokaa takapihalta! Tomaatit siirrettiin jo sisälle punastumaan >

Työharjoittelussa lämmin maanantai hurahti perunamaalla ja Vangoghia luomusti siirtyi odottamaan lähiseudun ostovoimaa.


Aamupäivällä ennen sateita ehdittiin nostaamaan punasipulia maasta ja muuten sadepäivän lähiruokakeskustelujen lomassa puhdistettiin kuivuneet sipulit ja kuunneltiin italialaista oopperaa...

lauantai 11. syyskuuta 2010

Odottaa kuin kuuta nousevaa

Siinä sen nyt on - neljä aaria naapurilta vuokrattua luomumaata valmiina vastaanottamaan tulevaa luomusatoa! Naapurin viljelijän siirtymävaihesopimuksen mukaan pellot ovat olleet apilanurmina kaksi vuotta ja nyt melko valmiita tuottamaan luomuviljaa! Tai 400 neliötä luomuvalkosipulia, porkkanaa ja perunaa - kuten allekirjoittanut odottaa kuin kuuta nousevaa. Sananlaskun taustalla piilee äidinmaidosta jälleen imetty ajatus kuun vaikutuksesta kaikkeen elävään. Tutkittuani Wanhan ajan kuukalenteria täysikuun jälkeinen viikko 23.9. alkaen tai 23.10. alkaen olisivat suotuisimmat ajatellen talvivalkosipulin istutusta. Optimaalinen juurtumislämpötila talvivalkosipulille on kuitenkin 7,5 C, joten lokakuulle mennään...



Kasvavan kuun aika kestää kaksi viikkoa ja tänä aikana kuun vaikutus on rakentava ja vahvistava, ja kuunvoima vetää kasvua ylöspäin. Kasvavan kuun aikaan kylvetään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ne kasvit, jotka tuottavat maanpäällistä satoa. Parasta kylvöaikaa yläkuulla ovat päivät heti uudenkuun jälkeen.


Kasvava kuu päättyy täydenkuun aikaan. Kuu näyttää maasta katsottuna täysin pyöreältä. Täysikuusta kuu jatkaa matkaansa taivaalla ja alkaa vähenevän kuun aika, joka kestää noin 13 päivää. Vähenevän kuun, jota myös alakuuksi tai laskevaksi kuuksi kutsutaan, voima on supistava ja kuivattava, ja kuun vetovoima suuntautuu alaspäin. Vähenevällä kuulla kylvetäänkin siksi kasvit, jotka tuottavat satoa maan alle. Alakuulla parasta kylvöaikaa on viikko heti täydenkuun jälkeen. Alakuun viimeisiä päiviä kannattaa välttää, siemenet eivät silloin idä kunnolla, eivät edes juuresten siemenet.


Vähenevä kuu päättyy uuden kuun aikaan. Uusikuu (musta kuu) ja täysikuu ovat ns. tabupäiviä, jolloin mikään ei etene. Näitä päiviä on syytä välttää myös kylvöpuuhissa. Huonoja kylvöpäiviä ovat myös seisauspäivät (kesäpäivän- ja talvipäivänseisaus) sekä keskipäivä ja keskiyö.


Edellä mainittuihin ohjeisiin on tietenkin poikkeuksia. Esim. keräsalaatin kylvöön ja istutukseen valitaan vähenevän kuun aika, olkoonkin, että se kasvattaa maan päällisen sadon. Salaatin kylväminen alakuun aikaan saa aikaiseksi salaatin kerimisen. Sama ohje pätee niihin kasveihin, joiden ei haluta kasvattavan vartta ja komeaa naattia vaan joilla sadonmuodostuksen toivotaan keskittyvän tyveen tai juureen. Näitä ovat esim. sipuli, valkosipuli, kyssäkaali ja purjo. Myös erilaiset kerivät kaalit on syytä kylvää ja istuttaa alakuun aikaan keränmuodostuksen varmistamiseksi. Lehtikaali ja pinaatti kannattaa samoin kylvää alakuulla, ja mieluiten rapupäivänä.

- lainaus http://www.isoaidinkasvit.fi/ -

perjantai 10. syyskuuta 2010

Valkosipulipaistia ja silmän ruokaa

Hautukoon hellästi ja huolella - porsaan luomupaisti omilla valkosipuleilla ja yrteillä höystettynä. Perään kypsennetään kaskinaurista kunnon voisulalla...

Rikkakasvien vastapainoksi tuijotan vain ja ainoastaan syksyn viimeisiä kukkivia kotipuutarhassa:
Suvikki aamuauringossa- yksivuotisten kesäkukkien hitti syksyllä!

Kurkkuyrtin kukat syyskuun hehkussa - keräävät vielä ahkeria kimalaisia herkuttelemaan.

Aito hunajakukka kerää kurkkuyrtin vieressä pesällisen kimalaisia ja olisi varmasti ollut omien tarhamehiläistenkin  mieleen - tuoksu on huumaavan hunajainen.


Samettiruusu jaksaa naurispenkissä vielä pitkään nauristen kadotessa parempiin suihin...

torstai 9. syyskuuta 2010

Juolavehnää ja luomupottua

Mansikkariveistä rikkaruohojen kitkentä sujuu työharjoittelijalta jo hieman tehokkaammin kuin kolme viikkoa sitten. Tämän päivän rivejä ahdistelivat juolavehnät, joiden juuristoon on melko mahdoton vaikuttaa käsipelillä. Mansikan katteena käytetään yleisimmin siis mustaa muovia, joka vähentää rikkakasveja ja jonka alla maa lämpenee nopeasti ja satokin aikaistuu viikolla. Muovi suojaa myös marjoja lialta. Muovin lisäksi katteena voi myös käyttää olkia tai haketta.

Pottua nostettiin ja lajiteltiin sekä pussitettiin tänään täysin koneellisesti. Työharjoittelijoista kaksi erotteli multapaakut rikkoineen ja perunat ja allekirjoittanut koneen yläpäässä lajitteli huonot pois ennen perunan putoamista pussiin. 



Työharjoittelu-luomutilamme pääkasvi on mansikka ja yhdellä lohkolla muiden kasvien tarkoituksena on siis valmistella maata mansikkaa varten tai toimia tuholaisten houkutus/karkoituskasveina. Tällaisia ovat sipuli, valkosipuli ja peruna, joita viljellään kaistoissa mansikkalohkojen välissä ja niistä korjataan sato, joka myydään mansikan ohessa pääosin tilamyyntinä.

keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Linnunpelättimelle paikka

Auttakaa > mikä tämä on? Rikkakasveista emme tätä löytäneet ja olemme tuskailleet mokoman harvinaisen syväjuurisen (kellertävä juurinen) nyt kukka-aihetta kehittelevän limanuljaskan kanssa. Etenkin sen otettua valtaansa keskiön mansikan taimesta... tänään nyhdimme näitä ja pelto-ohdakkeita ja valvatteja vielä loppusilaukseksi muuten kitketyiltä ja trimmatuilta mansikkariveiltä. Kultivaattorilla irroitetun katemuovin kappaleita kerätessämme kuvassa olevia juurenpätkiä pilkotti maan onkaloissa, joista kyseistä "juurikasta" oli turha yrittää kaivaa esiin...




Marjatiloilla viljelijä-puutarhuri voi halutessaan häätää tuhoeläimiä aseella ja tässä työharjoittelijat tutustuvat työnohjaajan opastuksella siihen tarkoitukseen varattuun haulikkoon.


Allekirjoittanut jatkaa siis edelleen linnunpelättimien käyttöä mahdollisten tuholaisten torjumiseksi > tällä otteella ei pääsisi edes hirvimettälle ajomieheksi.

tiistai 7. syyskuuta 2010

Lapiodiagnosoijan maa-artisokkakeitto


Työharjoittelija tekemässä lapiodiagnoosia , jolla tutkitaan mm. maan lujuutta, erilaisten kerrosten esiintymistä, kosteuden jakautumista eri kerroksissa, juuriston kasvutapaa ja tiheyttä sekä aktiivisuutta, eloperäisen aineksen maatumista, lierojen runsautta ja katiivisuutta, maan mururakennetta eri kerroksissa...







Aamupäivän lapiohommista siirryttiin syyshellepäivän aurinkoon repimään irti suojamuoveja sipulipenkeistä. Ehdittiin iltapäivällä vielä sipulin nostoon ja siimaleikkurilla niittämään pelto-ohdakkeita...

Ylisillä lajitellaan ja puhdistetaan sipuleita varastoon ja myyntiin.


Laiska perheenäiti ei työharjoittelun jälkeen jaksanut poiketa edes kaupassa, vaan keräsi kasvimaalta jälleen ruoka-ainekset: maa-artisokkaa, pottua, sipulia, valkosipulia, persiljaa ja kiinansipulia.

Keitetään yllä mainitut pehmeiksi niukassa vedessä (sipulit voi kuullottaa voissa), soseutetaan > Vähän kermaa, suolaa ja pippuria ja maa-artisokkasoppa on valmis!

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Ensimmäinen ajotunti

Ensimmäinen traktoriajotunti suoritettu melko kivuttomasti ja ilman välinevahinkoja!

Peruutuskin sujui melko mallikkaasti perävaunulla lähtöpisteeseen...

Varmaa yleisöä (ja ehkä tuleva osanottajakin) Traktorikynnön SM-kilpailuihin 24.-25.9. koulullamme Saaren kartanolla Mäntsälässä!

lauantai 4. syyskuuta 2010

Puhtaus on puoli ruokaa

Heinätöissä naapurissa perheen nuorimman isännän kanssa > mikä elämys - etenkin lapselle. Suunnittelin ja haaveilinkin maaseutuyrittäjyydestä, joka toisi edellisen päivän kuvaamani itse kasvatetun puhtaan ruoan keruun ja valmistuksen jokaiselle mahdolliseksi kokea ainakin kerran. Mutta taas kolahti tylsä totuus tulevasta arjesta, jos tähän elämys-jakeluun palveluhenkisenä mukaan lähtisi: "muihin yrittäjiin verrattuna maatalousyrittäjien tulot olivat 25 prosenttia pienemmät. Mitä päätoimisempaa maanviljelys on, sitä heikompaa tulokehitys on ollut..." kirjoittaa valtakunnan ykköslehti anno domini 2010!
Perheellisenä ja velallisena ei yrittäjyyden varaan siis voi tällä alalla luottaa. Mutta usko ja toivo hitaasti heräävän puhtaan ruoan arvosta ja turvallisuudesta tuleville sukupolville antavat voimaa jatkaa matkaa kohdata myös tämän päivän kuluttajat.

Huomenna aloitan traktori-opinnot hyvin valvotusti naapurin hevostilalla ja pääsen toivottavasti pian työstämään naapurilta saatua luomupalstaani kasvukuntoon > viljelykiertosuunnitelmaa hahmottelen omena-teatterin ohessa > pari ämpärillistä valkeakuulasta soseeksi tulevan talven lettukesteihin odottavat saunan jälkeen!

perjantai 3. syyskuuta 2010

Luomua Äidinmaidosta

Suhteeni luontoon ja etenkin luonnonmukaiseen maatalouteen muuttui äitini opiskellessa mehiläistarhaajaksi. Minähän sen hoppuutin ja patistin toteuttamaan elinikäistä haavetta ja samalla tiellä nyt kuljen itse reippain - ehkä hieman vielä ontuvin askelin äidiltä tyttärelle-jalanjäljissä. Hunajassa on yli 200 ainetta, joista kaikki peräisin luonnosta. Se on täydellinen luonnontuote, johon ei ole lisätty eikä poistettu mitään.
Hunajan ominaisuudet ovat peräisin siitä kasvista, mistä mesi on kerätty > kuvassa "oma työläinen" valkoapilassa, josta tulee vaaleaa ja mietoa, nopeasti kiteytyvää hunajaa.
Äidinmaidosta varmasti imetty perintö "aina-löytyy-ainakin-kaapista-ruokaa" asenne toteutuu itseäni hieman ihaillen vieläpä oman maan herkuista, joista vain-valo-jääkaapissa syndrooman ahdistelemana valmistin tänäänkin koko perheelle maistuvan kesäkurpitsa-peruna-sipulipannun yrtteineen täysin omavaraisesti. Jälkiruoaksi omia uuni-omenia ja hunajaa...

Talvivalkosipulimme itusilmuja valmistumassa uuteen kylvöön.

Jostain kosmisesta tai muusta syystä syysherkkuja sienien muodossa pehtoori taikoo aina ruokapöytäämme. Nyt odotamme ja toivomme viime vuoden syyskuun tavoin keittiön pöytämme edes puolillaan kantavan näin kauniita tuliaisia...



Sipulia on nostettu työharjoittelussa luomutilalla.


Sipulin kumppanina ärsyttää rikkakasviemme sissi pelto-ohdake, joka aiheuttaa allekirjoittaneelle punoittavaa ja kutiavaa ihoärsytystä. Muistan sinut varmasti rikkakasvitunnistus-tentissä!


Kollega uusissa turvavermeissään lähdössä tutustumaan siimaleikkuriin.


Hyvin kaatuu peltovalvatti trimmaajan ja mansikka Polkan tieltä !