tiistai 14. syyskuuta 2010

Lähiruokaa tarjolla luonnonmukaisesti

Sadepäivät ovat hyödyllisiä työpäiviä puutarhurin hommissa: ehtii puhdistaa ja varastoida satoa ja samalla miettiä ja suunnitella tulevaa - kestävää kehitystä!
Keskustelimme tänään lähiruoasta, joka on saanut suojelijakseen presidenttimmekin. Tarjotaanhan linnan juhlissakin lähiruokaa ja omaa satoa Kultarannasta käytetään presidentin ruokahuollossa.

Lähiruoan terveellisyys on varmasti paras kriteeri ostopäätökseen: se on tuoretta, lisääaineetonta ja laadukkaampaa, koska kuljetus-ja säilytysajat ovat lyhyitä. Lähiruokaa tuottamalla ja ostamalla säilytetään myös paikallista perinteistä ruokakulttuuria.
Lähiruoka on ympäristövaikuttaja:  fossiilisten polttoaineiden käyttö vähentyy, koska kuljetusmatkat lyhenevät ja pakkausmateriaaleja tarvitaan vähemmän. Seudun omia elintarvikkeita käyttämällä voi haitallisia päästöjä ilmakehään vähentää jopa 80 %.
Taloudellisesti lähiruoka suosii tuottajaa ja  kannattavuus omalla alueella paranee sekä työllisyys pysyy tai paranee ja rahavirrat pysyvät alueella ja muuttoliike pienenee.

Kaupan vihannesosastojen jossakin kulmalla on oma luomuhyllynsä, jossa harmillisen monen tuotteen alkuperämaa on kuitenkin joku muu kuin Suomi? Miksipä ei voisi samantien nimetä hyllyrivistöä nimikkeellä Lähiruokaa (joka myös usein on luonnonmukaisesti tuotettua) ja näin paikalliset tuottajat ja viljelijät toimittaisivat tuotteitaan omiin lähikauppoihinsa pääkaupunkiseudun sijaan, jossa satunnaisesti ravintolat hamstraavat tähtikokkiensa loihtimiin annoksiin myös kotimaisia luonnonmukaisesti tuotettuja raaka-aineita.

 Tasavallan presidentti Tarja Halonen otti vastaan pari viikkoa sitten lähiruokaviestin vetoomuksen jossa lasten, nuorten ja vanhusten ruokapalveluissa noudatettaisiin kestäviä valintoja valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti. Myös julkisten ruokapalvelujen aterioiden valmistuksessa tulisi lisätä tuoreita ja sesonginmukaisia luomuraaka-aineita.

Suomalaisen ruokakulttuurin edistämisohjelma Sre on tavoitteenaan nostaa suomalaisen ruoan arvostusta valjastunut monta hyvää ideaa hankehauillaan:
 Maa- ja kotitalousnaisten Keskus on ideoinut hankkeen Sämpyläsäpinät – viljaketju elämään tuoksulla ja tunteella, jossa itse tekemällä ja kädet taikinassa lapset oppivat parhaiten, mistä leipä tulee ja miten se syntyy. Päiväkodeissa ja kouluissa järjestettävissä leivontatapahtumissa lapset leipovat itse sämpylöitä ja oppivat samalla viljaketjusta.  
Tai Koulumarjahanke 2009–2010, Arktiset Aromit, jossa hanke on jo vienyt oppilaat marjametsiin ja nostanut esiin marjat osana suomalaista ruokakulttuuria. Syksyllä 2009 järjestettiin valtakunnallinen koulumarjaviikko. Se rahoitettiin maa- ja metsätalousministeriön menekinedistämisvaroin, ja tämän hankkeen avulla tuetaan marjatietoisuuden leviämistä myös päättäjien ja vanhempien keskuuteen.
Ei montaa vuosikymmentä tarvitse mennä taaksepäin, kun kouluilla oli omat puutarhansa ja palstansa, joissa oppilaat viljelivät itse raaka-aineita kouluruokaan. Isäni muistaa kesälomallakin kitkeneensä koulun kasvimaata...
Ja majoitusravitsemis-alalta tuttujen alkoholi-hygieniapassien rinnalla Ympäristöpassihanke on varmasti käyttökelpoinen tapa varmistaa julkisen sektorin elintarvikehankinnoistavastaavien tieto-taitoa tarjota julkisissa keittiöissä entistä useammin luonnonmukaisesti tuotettua, sesonginmukaista tai kasvisruokaa. Tavoite on Valtioneuvoston 8.4.2009 Kestävien valintojen edistämisen periaatepäätöksestä.


Lähiruokaa takapihalta! Tomaatit siirrettiin jo sisälle punastumaan >

Työharjoittelussa lämmin maanantai hurahti perunamaalla ja Vangoghia luomusti siirtyi odottamaan lähiseudun ostovoimaa.


Aamupäivällä ennen sateita ehdittiin nostaamaan punasipulia maasta ja muuten sadepäivän lähiruokakeskustelujen lomassa puhdistettiin kuivuneet sipulit ja kuunneltiin italialaista oopperaa...

Ei kommentteja: