perjantai 3. syyskuuta 2010

Luomua Äidinmaidosta

Suhteeni luontoon ja etenkin luonnonmukaiseen maatalouteen muuttui äitini opiskellessa mehiläistarhaajaksi. Minähän sen hoppuutin ja patistin toteuttamaan elinikäistä haavetta ja samalla tiellä nyt kuljen itse reippain - ehkä hieman vielä ontuvin askelin äidiltä tyttärelle-jalanjäljissä. Hunajassa on yli 200 ainetta, joista kaikki peräisin luonnosta. Se on täydellinen luonnontuote, johon ei ole lisätty eikä poistettu mitään.
Hunajan ominaisuudet ovat peräisin siitä kasvista, mistä mesi on kerätty > kuvassa "oma työläinen" valkoapilassa, josta tulee vaaleaa ja mietoa, nopeasti kiteytyvää hunajaa.
Äidinmaidosta varmasti imetty perintö "aina-löytyy-ainakin-kaapista-ruokaa" asenne toteutuu itseäni hieman ihaillen vieläpä oman maan herkuista, joista vain-valo-jääkaapissa syndrooman ahdistelemana valmistin tänäänkin koko perheelle maistuvan kesäkurpitsa-peruna-sipulipannun yrtteineen täysin omavaraisesti. Jälkiruoaksi omia uuni-omenia ja hunajaa...

Talvivalkosipulimme itusilmuja valmistumassa uuteen kylvöön.

Jostain kosmisesta tai muusta syystä syysherkkuja sienien muodossa pehtoori taikoo aina ruokapöytäämme. Nyt odotamme ja toivomme viime vuoden syyskuun tavoin keittiön pöytämme edes puolillaan kantavan näin kauniita tuliaisia...



Sipulia on nostettu työharjoittelussa luomutilalla.


Sipulin kumppanina ärsyttää rikkakasviemme sissi pelto-ohdake, joka aiheuttaa allekirjoittaneelle punoittavaa ja kutiavaa ihoärsytystä. Muistan sinut varmasti rikkakasvitunnistus-tentissä!


Kollega uusissa turvavermeissään lähdössä tutustumaan siimaleikkuriin.


Hyvin kaatuu peltovalvatti trimmaajan ja mansikka Polkan tieltä !


Ei kommentteja: