tiistai 22. kesäkuuta 2010

Aarteita luonnosta


Puutarhastamme puuttuvat rehevät koko kesän kukkivat perennapenkit. Luonto on niin lähellä, että metsä-ja niittykukat melkein kuuluvat osana puutarhaamme. Jotakin pysyvää kukkivaa toki on aina ollut, joiden alkuperä on oman mummolan pihalta - kuten rohtosuopayrtti.
Luonto tarjoilee nyt parastaan ja muistot kuljettavat näiden kukkivien myötä omaan lapsuuteen.


Kissankello on ehkä ensimmäisiä nimeltä muistamiani kukkia, joiden loisto pelloilla ja tienvarsilla hurmaa aina uudestaan.
Nuori puutarhuri vie naapuriin Kissankelloja ja Ahomataraa, jonka makea huumaava tuoksu hellepäivänä kuljettaa mielen takaisin omaan lapsuuteen.

Läheisellä pellolla leikitään puutarhahommien lomassa piilosta ja tutkitaan heiniä.

Yrttipenkissä Iisoppi, Rakuuna ja Kirveli pensastavat jo varjostaen Timjamin ja Salvian.













Jättilaukka avautuu hitaasti ja varmasti kasvimaan keskellä.











Maaperää parantava Komealupiini yllättää joka vuosi uusilla värimuunnoksillaan.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Harakankello