maanantai 5. toukokuuta 2008

Suomen ilmasto teki tepposet

Haaveet yrtti-taimien istutuksesta karisivat jäätävään kevättuuleen ja hallaharsot kaivettiin esiin kaikkien niiden taimien päälle, jotka eivät mahtuneet sisätiloihin! Ajatus karkaa leppoisan lämpimään Toscanaan, jossa voisi käyskennellä oliivipuiden varjostamalla pihatiellä ja ihmetellä iiristen valtaamaa kukkulan rinnettä... mittari näyttää Nuppulinnassa muutaman lämpöasteen verran, joten eilen korjatut maa-artisokat on aika keittää lämmikkeeksi. Kuoritut maa-artisokat kiehumaan perunan kanssa (pottua n. 1/3 osa maa-artisokan määrästä) kasvisliemeen- joukkoon sipulia ja hitunen valkosipulia ja lopuksi soseutetaan ihanan samettiseksi sosekeitoksi! Tähän en lisää mitään yrttejä, koska maa-artisokan maku on itsessään niin mieto ja taivaallinen sellaisenaan.

Keiton kiehuessa ehdin käydä koulimassa varttuneet kurpitsan taimet isompiin ruukkuihin ja luen jälleen kerran istutuskopin seinältä vanhan viisauden vuodelta 1745, joka tänäkin päivänä innoittaa niin monia suomalaisia puutarhanhoitoon:

Henric Lindsteenin 1745 Turun Akatemiassa kirjaamia "Yksinkertaisia ajatuksia suomalaisten ryyti-ja puutarhain perustamisen mahdollisuudesta ja hyödystä"

Leipä on ihmisen tärkein elatusaine. Mutta kuinka surkea olisikaan elämämme, ellei meillä olisi muuta käytettävänä. Mitä hyvää ruokaa valmistetaankaan kaalistamme ja useammanlaisista herneistä? Mitenkä maukkaiksi tehdäänkään liemiruokamme monenlaisilla juurikasveilla? Miten monenlaatuisia salaatteja saadaankaan ryytitarhoistamme? Mitä herkkuja ovatkaan viini-, kirsikka-ja karviaismarjamme, joita voidaan syödä tuoreina tai monella tavalla laitettuna?
Omenamme, päärynämme ja luumumme voidaan lukemattoman monella tavalla valmistaa mitä ihanammaksi ruoaksi ja kaikenlaisiksi herkuiksi. Sanalla sanoen ryytitarhan kaikkein vähäpätöisin ja pieninkin tuote voidaan käyttää hyödyksi, niin että kunnollinen puutarha tuottaa kolmannen osan vuoden elatuksesta ruokataloudessa. Täten toivon osoittaneeni, vaikkakin lyhyesti, niin kuitenkin riittävästi, ryyti-ja puutarhojen mahdollisuuden, hyödyn ja huvin Suomessa.
Lopuksi siis toivon, että puutarhaviljelys, joka on ollut niin kauan kapaloissa meillä, pian voisi saada lempeämmän kohtalon. Ajatelkaamme mitä hyötyä ja kaunistusta olisikaan maalle, jos kaikissa taloissa olisi puutarhoja ja ryytimaita. On onnellinen hän, ken Suomen heräävän näin kukoistuksessaan saa nähdö aikanaan!"

Ei kommentteja: