torstai 8. toukokuuta 2008

Äitienpäivä koittaa

"Kun kylven keväisin siemenet maahan, niin samalla hautaan sinne myös suruni. Taimet nousevat mullasta, mutta surut jäävät maahan." Aino Sibeliukselle kasvimaiden hoito oli terapiaa. Mietin tätä, kun sorruin taas jokavuotiseen istuta-kastele-kitke-suunnittele maratoniin kevään kuumimpana päivänä. Puutarhasta ja sen väreistä, äänistä ja tuoksusta voi nauttia tekemättä mitään - istua kukkivan tuomen alle tai heittäytyä selälleen nokkosten viereen ja seurata sitruunaperhosten keimailua... ja uskoa "pääskysestä ei päivääkään" ajanlaskumme sanontaan!

Kurpitsan taimet taistelevat urheasti mehukkaassa lehtikompostilla parannetussa penkissä ja uskaliaasti työnsin ensimmäiset tinjamin ja rosmariinin taimet (italiasta!!!) uuteen lämpimään yrttipenkkiin. Jouni taiteili niin hienon pienoiskasvihuoneen aremmille yrteille ihan nurkista löytyvistä putkenpätkistä ja muovista, että naapurikin luuli kehikkoa kaupasta ostetuksi... Äitienpäivän kunniaksi sekä Tuomi, kirsikka että Kriikunapuutkin ovat morsiuspuvussaan, joiden loisto on ylellinen kontrasti kevään vihreille koivuille ja sinitaivaalle. Voi tätä ihanaa kevättä!!!





Omenapuun kukat nupussa.




Kriikunapuiden kukkapilven alla on hyvä levähtää.



Yrttipenkin kasvihuoneosa tehtiin lattialämmitysputkista.





Kriikunapuun valkoinen taivas.

Ei kommentteja: